maanantai, 23. marraskuu 2009

Salille matka mars!!

Juup..siinä se sitten pähkinänkuoressa onkin. Mies tulee kotiin n. klo 18 ja mulla on paikallisella salilla rehvit kaverini (ja lapseni kummin) kanssa klo 18:30. Tsekkasin netistä vähän treenivinkkejä aloittelijalle. Tavoitteelistahan tämän saliharjoittelun tulisi jo pääsykokeitten puolesta olla, mutta koska lihasmassaa on turha yrittää kasvattaa laihduttaessa, niin taidanpa tyytyä yleiskunnon nostatukseen ainakin jouluun asti. Sitten toivottavasti alankin olemaan sellaisessa painossa ettei miinuskaloreilla tarvisi mennä jolloin jo voi olla jotain toiveita lihasmassankin suhteen  Aikamoinen ahistusmaximus alkaa pukkaan päälle, edellisestä salikerrasta kun on jo vuosia.. Noh, eiköhän tuo ala taas luonnistuun.

Pitkän hiljaisuuden takana on muuten vessaremppa. Siinä on ollut tälle mammalle hommaa viime aikoina. Mutta nyt on huussi kunnossa ja voi taas tehdä muutakin kuin käristyä työmaavalaisimen alla

maanantai, 9. marraskuu 2009

Punnitus

Tavoite 65kg/ bmi23,6
Ensimmäinen välitavoite on 82,5kg/ bmi29,9=lievä lihavuus
Toinen välitavoite on 68,5/bmi24,9=normaalialue

vko0 - 18.05.09/92,9kg/-oo/-oo //bmi33,7
vko1 - 26.05.09/92,4kg/-0,5kg/-0,5kg
vko2 - 01.06.09/91,7kg/-0,7kg/-1,2kg
vko3 - 08.06.09/91,3kg/-0,4kg/-1,6kg
vko4 - 15.06.09/90,3kg/-1,0kg/-2,6kg
vko5 - 22.06.09/90,3kg/ 0,0kg/-2,6kg
vko6 - 29.06.09/89,1kg/-1,2kg/-3,8kg
vko7 - 06.07.09/87,5kg/-1,6kg/-5,4kg
vko8 - 13.07.09/85,9kg/-1,6kg/-7,0kg
vko9 - 20.07.09/84,2kg/-1,7kg/-8,7kg
vko10 - 27.07.09/83,5kg/-0,7kg/-9,4kg
vko11 - 03.08.09/82,0kg/-1,5kg/-10,9kg
vko12 - 10.08.09/81,6kg/-0,4kg/-11,3kg
vko13 - 17.08.09/79,7kg/-1,9kg/-13,2kg
vko14 - 31.08.09/78,5kg/-1,2kg/-14,4kg
vko15 - 07.09.09/77,6kg/-0,9kg/-15,3kg
vko16 - 14.09.09/76,9kg/-0,7kg/-16,0kg
vko17 - 21.09.09/76,1kg/-0,8kg/-16,8kg
vko18 - 28.09.09/75,6kg/-0,5kg/-17,3kg
vko19 - 05.10.09/75,5kg/-0,1kg/-17,4kg
vko20 - 12.10.09/74,9kg/-0,6kg/-18,0kg
vko21 - 19.10.09/73,7kg/-1,2kg/-19,2kg
vko22 - 26.10.09/73,8kg/+0,1kg/-19,1kg
vko24 - 09.10.09/72,7kg/-1,1kg/-20,2kg//bmi26,4

Tavoite 65, pudotettavaa vielä 7,7kg (välitavoitteeseen 4,2kg).

Epävirallisena tavoitteena oli olla n.kuukauden päästä kavereiden kanssa risteilyllä alle 70kilosena, mutta tod.näk mulla ei millään ilveellä ole rahaa siihen risteilyyn (kiitos pesutorni hankinnan ja tulevan vessarempan). Mutta vaihdetaan tavoite siihen että katson itsenäisyyspäivänä linnanjuhlia alle 70kilosena.

perjantai, 6. marraskuu 2009

Smurffit ilmottautuvat!

Isot oli suunnitelmat isänpäivälahjaksi..vaan toteutus vähän (tai no, määrittele vähän) mätti. Olin ostanut sellaisen kipsitaulun, johon ensin painetaan nopeeta jähmettyvään geelin lapsen jäljet ja sitten siihen kaadetaan kipsi ja annetaan sen kovettua rauhassa pari pvää, jonka jälkeen se kipsivalu liimataan tauluun. Aloitettiin sitten tekemällä se geeli, hätähousuna en kuitenkaan malttanut/tajunnut odottaa tarpeeksi kauaa että geeli olisi valmista, vaan lättäsin pojan geeliin seisomaan liian aikaisin. Poika sitten alkoi liukastelemaan ja juoksemaan geelissä, jonka tuloksena geeli levisi pitkin ruokapöytää/tuoleja ja seinää. Ja poika väytti kuin hänet ois kastettu sementtiin. Kipaisin äkkiä pojan käsialtaalle pesulle ja uuteen yritykseen..ainoa vaan että ainetta oli liian vähän kun se oli jo levinnyt pojan toimesta pitkin keittiötä ja muutenkin geeli oli jo kovettunut veitsellä leikattavaksi. Se siis siittä hienosta taulusta. Noh, tein sitten pienen varasuunnitelman ja hain sormivärit kätköistään. Ei muuta kun sinistä väriä kehiin, poitsun jalkapohjat siihen dipaten ja toimeksi, vaan mitä vielä. Poika alkaa aina jälkiä painettaessa hyppimään, juoksemaan ja riekkumaan jolloin jalanjäljet muistuttavat enemmänkin abstrakteja taideteoksia kuin jalanjälkiä. Otin sitten pojan yhdeksi kasaksi syliin jalat sojottaen. Tuosta yritin pojan jalanjälkiä saada paperiin. Mutta Leevi päätti toisin. Hän repäisi painettavan märän paperin naamaansa ja ottin sinisestä jalasta kiinni jonka jälkeen veti maalit reittä pitkin mahalle ja siittä käsivarsiin. Samassa tohinassa sain sitten minäkin smurffi meikkin.. Hetken mulla oli kyllä ihan käpy jäässä, mutta pojan mentyä nukkumaan jo nauratti. Onneksi mulla oli jo ostettuna The basebalssien cd. Vaarille, taatalle ja papalle laitoin pojan kuvan kehyksiin ja leikkasin punaisesta huovasta kirjaimet ja liimasin ne tauluun, tekstiksi tuli " Paras pappa/vaari/taata". Miehelle kirjoitin vielä "kirjeet" multa ja Leeviltä. Ja ne kirjeet sitten liimasin meidän kuviemme taakse. Eiköhän siinä ole lahjontaa kylliksi! 

Pieni mies nukkui hyvin viime yön ja sen kyllä tuntee luissa ja ytimissä, sillä nyt on mammakin nukkunut hyvin. Soittelin eilen kaverillenikin joka lupautui seuraksi salille, tosin eka kerta menee reilun viikon päähän, mutta enköhän mää siihen asti pärjää ihan perinteisillä kotijumpilla! 

keskiviikko, 4. marraskuu 2009

Neuvolaa ja shoppailua..

Viime yö meni ihan keturalleen. Poika söi 3 kertaa ja muutenkin hulinoi. Kaippa tuo liikkeelle lähtö ja lihojen aloitus vähä aiheutti levottomuutta. Nyt oonkin aivan silmät ristissä, sillä uni tuli simmuun vasta kahden maissa kun ystäväni isän murha painoi mieltä (tai oikeastaan ystäväni suru, voi kun voisikin osan omasta jaksamisesta lähettää tuolle isänsä menettäneelle perheelle!!) ja kolmen syötön jälkeen herätys oli 8:30 (jolloin poika tietenkin veti unta palloon persus homeessa). Noh, sainpahan laitettua itseni kuntoon ja oltiin neuvolassakin ajoissa. Tänään ei kyllä hirveetä treenipuhtia ole, Väsymys painaa joka raajassa, mutta päikkäreille en viitsi kömpiä sillä usein se haitta illalla unensaantia.

Pojalla oli 6kk-neuvola tänään ja mitoiksi tuli huimat 9900g/70,6cm. Syntyessäänkin jo poikanen oli "isohko", pituutta oli 55cm ja paino 4070g. Ruipelolta tuo kuitenkin meidän silmissä näytti, vaikkakin sitten lääkärin tarkastusjonossa näytti jonottavan terveystodistusta ennemmin mopokorttiin kuin synnäriltä kotiuttamiseen (siis niihin pirpanoihin verrattuna). Äitin oma PikkuJätti. Ihana oli käydä kuuntelemassa terkan hehkutustakin, perustaitoinen lapsihan tuo on, mutta kun terkka ihmettelee hänen hienoa kehitystään, niin hetken sitä elää "lapseni on nero" -maailmassa. Nyt taitoina on ryömiminen, pärisytys, pinsettiote lisäksi pojalle on nyt tullut suojeluheijasteet eli pian voisi odottaa hänen istuvan omillaan. Tukea vasten (esim. pinnasändyn laita) poika osaa jo hetken seistäkkin ilman apua, mutta siihen ei itse vielä nouse (joskin peiliä ja tv-tason ihanaa, kolisevaa lasia vasten noustaan jo molemmin käsin). Kaikin puolin ihana pieni mies. Itseä vaan vähän häiritsee ikätovereihin vertailu, "voi kun se on niin iso" ja "meidän Irmeli on ryöminyt jo syntymästä asti"..niinpä niin. Koskahan me äidit lopetamme lapsemme vertailun ja annamme heidän kehittyä omina yksilöinään juuri sitä vauhtia kun kehittyvät. Oma lapsi on kuitenkin aina paras, oppi hän sitten konttaamaan enne naapurin Eskoa tai ei!

Neuvolan jälkeen ylipuhuin miehen kyyditsemään koko perheen läheiseen ostoskeskukseen. Kävin henkkamaukasta ostaan halvimmat mahdolliset treenicollarit ja kevyen t-paidan. Nyt vielä pitäisi uskaltautua sinne salille. Iiiik! Mieheltä salaa, sain cittarista shoppattua isänpäivälahjaksi The baseballs -cd:n. Nyt on antaa jotain mitä mies todella haluaa! Tulipa sillä reissulla käytyä subbaristakin hakeen kunnon hiilarimättö. Vaalea täyjyväpatonki kalkkunalla, en sentään sortunut mihinkään rasvaseen annokseen väsymyksessäni.

Taidanpa laittaa viestiä pojan kummitädille, josko hän innostuisi tällä viikolla vielä salille mun kanssani. Kiva olisi ainakin ekat kerrat käydä seuran kera, sillä vähän kyllä pelottaa tuonne meno. Isot pahat bodarit littaa tälläset ujot kotiäidit punttien väliin, nääs

 

tiistai, 3. marraskuu 2009

Se tärkein..

Nuiden omanapaisten tilitysten jälkeen voisi sitä vähän kertoa myös siittä mikä itselle todellisuudessa kaikkein tärkeintä on, siis perheestäni.

Mieheni on ihana, ellen sanoisi jopa täydellinen. Hän tuntee minut läpikotaisin, hän osaa sanoa juuri ne oikeat sanat (toisinaan myös väärät), hän osaa tapella kanssani rehellisesti ja hän pienen ihmeemme täydellinen isä. Hän näkee minuun syvälle, juuri sinne mihin sattuu koviten, hän voisi käyttää taitoaan väärin, mutta ei sitä tee. Hän ymmärtää taakkani ja kantaa sitä niistä kulmista mistä voi.  Ja aina pitkän työpäivän päätteeksi hän saapuu kotiin, hymyillen.

Poikamme on täydellinen. Hän ilmoitti itsestään juuri silloin, kun en enää jaksanut uskoa.  Syntyi aurinkoisena huhtikuun aamuna miltein 20 tunnin pakerruksen jälkeen. Hän on äärettömän huomionkipeä, mutta kuitenkin todella aurinkoinen pieni poika. Välillä tuo leikkii tyytyväisenä lattialla, mutta kun huomaa äitinsä lempeän tuijotuksen, alkaa kitinä. Raukka tajuaa että ei kestäkkään sekuntiakaan enään ilman syliä. Tuo pieni ihminen on muuttanut elämäni täysin, antanut minulle ihan uusia ulottuvuuksia maailmassa. Näyttänyt aivan uuden lajin rakkaudessa. Tässä vielä mainittakoon että kotva sitten puoli vuotta täyttänyt pieni miehemme, teki ensimmäisen hampaansa viime viikolla ja viikonloppuna hän oppi ryömimään.

Koiramme..voivoivoi. Ovat ihanaisia tolvanoita, kouluttamattomia höppänöitä (ja ketähän tästä saa syyttää..allekirjoittanutta!). Toista kutsutaan leikillä Ransuksi ja toista Hulluksi professoriksi. Tuo kaksikko on sellainen karvainen katastrofi, että heille pyhitettäköön joskus oma treadi..

Ja siinä olikin kalleimpani